Sauna 80. Työpaikan kuoron saunailta

Tänään alkoivat työpaikkamme kuoron syyskauden harjoitukset, tähtäimessä esiintyminen pikkujouluissa muutaman viikon päästä. Kauden avauksen kunniaksi oli järjestetty saunailta työpaikan saunalla Ratakadulla. Aika hassut sokkeloiset kellaritilat, joihin mahtuu pieni uima-allaskin. Saunassa erikoinen löylykauha, joka on kuin pienestä putkenpätkästä taivutettu. Vesi pysyy hyvin kauhan sisällä ja löylyt voi helposti heittää kiukaan päälle ripotellen. Kuin peuran kusema (vai mikä se oli). Unohdin ottaa kauhasta kuvan.

Hyvä startti talviajan aloittaneelle viikolle!

Saunat 77, 78 ja 79. Mäkelänrinteen uimahalli

Mäkelänrinteen uimahallissa on naisten puolella kolme saunaa. Kaksi niistä – kuuman ja lämpimän – testastin viime viikolla uintireissulla. Kuumassa saunassa sai ihan kunnon löylyt ja kiuas sihahteli mukavasti. Lämpimässä saunassa oli hauskoja pikkulapsia.

Kolmas sauna on höyrysauna, ja siinä kävin tämän viikon uintireissulla, kun töitten ja iltaopintojen välissä piti päästä vähän liikkumaan. Hetki oikein sakeassa höyryssä uinnin päälle piristi juuri sopivasti niin, että jaksoin kuluttaa koulun penkkiä vielä virkein aivoin.

Nyt tätä vuotta on jäljellä 70 päivää. Uusia saunakokemuksia pitäisi kertyä vielä 21. Odotan jännityksellä, mihin saunoihin vielä loppuvuoden aikana pääsen!

Sauna 76. Helsingin kanoottiklubin avantosauna

Tämäkin saunominen tapahtui jo jokin aika sitten. Töitten jälkeen rivakka iltakävely Seurasaaren maisemissa ja sitten pari kierrosta HKK Talviuimareiden saunalla. HKK Talviuimarit on Helsingin Kanoottiklubin sisarseura ja sauna sijaitsee melontakeskuksessa Rajasaaren penkereellä, Sibeliuspuiston edustalla.

Hyvin seuramainen tunnelma, lauteilla juttua saunomisen ja avantouinnin hyvistä vaikutuksista. Ajattelin taas, että pitäisi alkaa harrastaa avantouintia useammin. Vaikka eihän se vielä mikään avanto ole, kun ei ole meri jäässä.

Tästä saunasta ja iltalenkistä kiitän ystävääni Katria, jonka vieraana seuran saunaan pääsin. Erinomainen kropan ja aivojen tuuletus ja rentoutus, jonka jälkeen nukutti auvoisasti.

Sauna 75. Lauttasaarelaisessa kerrostalossa

Pari viikkoa sitten kävin kaverin luona Lauttasaaressa ja samalla piti tietysti piipahtaa kerrostaloasunnon saunassa. En edelleenkään oikein ymmärrä mikä villitys on rakentaa kerrostaloasuntoihin omia sähkösaunoja, mutta toki niittenkin löylyt mukavia ovat ja vastaan otetaan, aina tilaisuuden tullen!

Sauna 74. Sompasauna, vuoden parhaimmistoa!

Muutama viikko sitten oli kuulas syysviikonloppu ja ystäväni Kati oli Lahdesta viikonloppuvierailulla. Lauantaiaamuna ajoimme veneen telakalle ja ohitimme siinä Verkkosaareen suunnatessamme Kalasataman niemen kärjessä tönöttävän Sompasaunan. Kun vene oli saatu turvallisesti talviteloille ja pohja pesty menneen kesän levistä, lähdimme lämmittämään Sompasaunaa.

Sompasauna on Sompasaunaseura ry:n ylläpitämä kaikille avoin yleinen sauna.

Sompasauna on stadilaisille olemattoman kesämökin puusauna ja unohtumaton kulttuurielämys. Sijainti Helsingin upean merimaiseman äärellä on samalla keskeinen mutta kuitenkin niin syrjäinen, ettei saunominen aiheuta häiriötä.

Olin kuullut saunasta ja seurannut sen toimintaa Facebookista ja hyvältähän se kuulosti! Olin innoissani, kun viimein pääsin saunaa itse kokemaan. Saimme tädiltäni autokyydin saunalle. Matkalla pysähdyimme ostamaan huoltoasemalta laatikollisen koivuklapeja. Kerta se on ensimmäinenkin kun saunapuut tuli ostettua siistissä pahvilaatikossa.

Saunalla ei ollut muita, mutta ovi oli auki ja paikat siistissä kunnossa. Saunan lämmetessä sekoitimme veneeltä mukaan napatusta ja kesällä juomatta jääneestä Captain Morganista rommikolat ja ihastelimme maisemia.

Saunalla oli onneksi edellisiltä saunojilta jäänyt sankollinen löylyvettä, sillä sitä emme muistaneet mukanamme tuoda. Lähellä olevasta Ihana-kahvilasta voi hakea löylyvettä, mutta en ole varma onko hana enää auki, kun kahvila on jo kesältä sulkenut ovensa. Hieman pelottavan näköiseen kiviseen rantaan pääsi uimaan, tai kastautumaan, turvallisesti köysiviritelmän avulla.

Sompasauna yltää ehdottomasti tämän vuoden parhaimmistoon.

Siellä oli kaunista.

Kotiin lampsiessa ihastelimme vielä graffitiseinää ja Suvilahden kaasukelloa.

Sauna 73. Leila-mökin sunnuntaisauna

Nyt on lokakuun 23. ja saunomiset jääneet pitkältä ajalta päivittämättä. Alkaa jo unohtua.

Lokakuun ensimmäisen viikonlopun vietin Puumalassa ja pääsin joka päivä uuteen saunaan. Sunnuntaina oli vuorossa sukulaisten vuokramökeistä tämän saunomisrupeaman viimeinen eli Leila. Aikaisemmin olen käynyt Iiriksen, Mäntypirtin ja Annikin saunoissa. Esteri jäi nyt tänä vuonna väliin. Raija-täti oli edellisenä päivänä laittanut puut valmiiksi ja kantanut vedet pataan. Ihana, kun saan saunomiseen apuja!

Isän kanssa siirrettiin ensin nuotta veneestä peräkärryyn talviteloille menemään ja sitten muutamat rapsakat löylyt.

Sauna 72. Miilupirtillä – Genius loci

Lauantaisaunan lämmittivät Harri ja Heidi Miilupirtillä. En ehkä ollutkaan käynyt siellä heidän uudessa saunassaan aiemmin. Kauniisti laitettu sauna, jossa paljon yksityiskohtia. Mukavat löylyt siellä naisten vuorolla äidin, mummin, tätien ja serkun kanssa ja virkistävä pulahdus Pajajärveen.

Kotona löysin kirjahyllystä Löylyn henki -kirjan, jossa huomasin olevan juttua intiaanien inipeistä, hikoilumajoista. Hauska lukea ja muistella Rahelion jurttasaunaseremoniaa Sedonassa. Kirjassa kerrotaan löylyn hengen lisäksi paikan hengestä, genius locista. Täällä sitä ainakin on. Taikavoimaa ja kauneutta.

Kun asuu jossakin paikassa ja opettelee olemaan hiljaa ja kuuntelemaan ”sydämen ääntä”, kuten Luoteis-Washingtonin lummi-intiaanit sanovat, oppii tuntemaan luonnon vuodenajat, rytmit, kierrot ja tunnelmat, koska ne soittavat ihmistä kuin musiikki-instrumenttia. Ihmismieli etsii kiinnekohtia luonnosta: paikoista, eläimistä, kivistä ja kasveista. Niistä muodostuu yhdyssiteiden verkosto, kuin näkymätön juuristo, joka ravitsee meitä elinvoimallaan. Luonnon harmonia auttaa meitä säilyttämään luovuutemme. Sopusoinnusta elinpaikkaan syntyy lummien mukaan olotila nimeltä skalalitude. Vastaavaa sanaa ei ole Suomen kielessä, mutta lummien kielessä se tarkoittaa, että ”kaikkialla on taikavoimaa ja kauneutta”.

James A. Swan (2000) Paikan henki. Teoksessa Löylyn henki. Kolmen mantereen kylvyt. Toim. Juha Pentikäinen (2000) Rakennustieto Oy. Helsinki.

Sauna 71. Annikki-mökin sauna perjantai-illan hämärissä

Pidin perjantaina lomapäivän. Aamulla Onnibussin kyydissä Juvalle, josta isä haki autolla kotiin. Kuuntelin matkalla Tuure Kilpeläisen uutta Käpälikkö-levyä, jonka avauskappale Hymyilevä Apollo jäi soimaan päähän.

Illalla auringon laskiessa kävimme laskemassa muikkuverkot ja sen jälkeen naapurissa Annikki-mökin saunassa. Lauteilla äiti ja isä muistelivat tämän ja muitten Pirttiniemen vuokramökkien rakentamista 40 vuotta sitten. Hyvät löylyt siellä vieläkin sai. Kynttilät valaisivat pimenevän illan mökin kuistilla.

  Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi! – ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi! – ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

(Eino Leino)